KASTE

"Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." (Matt. 28:19)

Kasteessa ihmisestä tulee kirkon jäsen. Kasteessa ihmisestä siis tulee kristitty. Kaste on elämän tär­keim­piä ta­pah­tu­mia. Se on juhlava ja iloinen päivä. Seu­ra­kun­ta lah­joit­taa kas­te­tul­le hopeisen ristin kasteen jälkeen.
Or­to­dok­si­ses­sa kirkossa kastetaan kai­ke­ni­käi­siä lapsista aikuisiin. Usein­mi­ten kas­tet­ta­va on vauva. Kasteen myötä ihminen liittyy maa­il­man­laa­jui­seen yhteisöön. Or­to­dok­se­ja on maa­il­man­laa­jui­ses­ti noin 250 miljoonaa, mikä tekee or­to­dok­si­ses­ta kirkosta maailman toiseksi suurimman kris­til­li­sen kirkon.
Ohjeet ja neuvot alla koskevat en­sisi­jai­ses­ti vauvan kas­tee­seen liittyviä seikkoja. So­vel­tu­vin osin se koskee myös aikuisena kasteelle tulevan.
Kasteen jär­jes­te­ly alkaa ottamalla yhteyttä seu­ra­kun­taan. Kasteen on hyvä tapahtua kahden kuukauden sisällä syn­ty­mäs­tä, toki myö­hem­min­kin voi kastaa. Yh­tey­den­ot­to seu­ra­kun­taan on kuitenkin hyvä tehdä hyvissä ajoin, riip­pu­mat­ta kasteen ajan­koh­das­ta. Sovitaan kasteen ajankohta ja paikka. Tällöin on myös tilaisuus kysyä, jos jokin asia as­kar­rut­taa. Voi myös sopia ta­paa­mi­sen papin kanssa toi­mi­tus­kes­kus­te­lua varten.
Yh­tey­den­ot­to on mie­le­käs­tä tehdä, kun vauvan äidille (jos hän on ortodoksi) saapuu kirje seu­ra­kun­nas­ta parin viikon sisällä vauvan syn­ty­mäs­tä. Kirje sisältää lyhyen on­nit­te­lu­kir­jeen ja vi­ral­li­sen lomakkeen.
Kasteesta päättävät lapsen huoltajat yhdessä. Äiti on kuitenkin mää­rää­väs­sä asemassa, jos sopua ei löydy. Toki jos isä on ortodoksi ja äiti esi­mer­kik­si lu­te­ri­lai­nen, voidaan vauva kastaa äidin suos­tu­muk­sel­la or­to­dok­sik­si. Kyse on yh­tei­ses­tä so­pi­mi­ses­ta. Or­to­dok­si­nen kirkko toivoo, että lapset kas­tet­tai­siin or­to­dok­seik­si.
Luontevin paikka kasteelle on kirkko. Siellä on kaikki tar­vit­ta­va vä­li­neis­tö sujuvaan kas­te­toi­mi­tuk­seen – kas­te­mal­jas­ta hoi­to­pöy­tään. Oulun or­to­dok­si­sel­la seu­ra­kun­nal­la on monta pyhäkköä seu­ra­kun­nan alueella, ja ne kaikki ovat käytössä.
Mer­kit­tä­vin syy ei kui­ten­kaan ole käy­tän­nöl­li­nen. Kirkon luon­te­vuus kasteen paikkana on se, että kaste on ni­me­no­maan kirkon jäseneksi tulemista.
Kaste kotona on toki mah­dol­li­nen. Syy ko­ti­kas­tee­seen voi olla vaikkapa etäisyys kirkkoon tai vauvan heikko ter­vey­den­ti­la. Kysymys kasteen paikasta ei ole kyn­nys­ky­sy­mys, mutta seu­ra­kun­ta toivoo, että kaste ta­pah­tui­si kirkossa.
Toi­mi­tuk­sen jälkeiset kas­te­juh­lat jär­jes­te­tään usein kotona. Näin voi menetellä vaikka kaste ta­pah­tui­si­kin kirkossa. Itse asiassa juh­la­jär­jes­te­lyil­le on jopa enemmän tilaa, kun itse kaste toi­mi­te­taan kirkossa. Or­to­dok­sis­ta seu­ra­kun­ta­sa­lia voi myös käyttää kas­te­juh­laa varten.
Kummeja voi olla useampi kuin yksi, mutta ainakin yhden kummin tulee olla or­to­dok­si­sen kirkon jäsen ja mie­lel­lään samaa su­ku­puol­ta kuin kas­tet­ta­va. Or­to­dok­si­kum­mi lausuu kasteessa muun muassa us­kon­tun­nus­tuk­sen kas­tet­ta­van puolesta
Kaste ei ole nimenanto, vaikka näin monesti aja­tel­laan. Itse kastetta edeltää kylläkin ni­men­an­totoi­mi­tus, mutta itse kasteella ei ole ni­men­an­non kanssa mitään tekemistä. Itse asiassa nimenanto voidaan toimittaa eril­li­se­nä toi­mi­tuk­se­na kah­dek­san­te­na päivänä syn­ty­mäs­tä.
Or­to­dok­si­sen perinteen mukaan annetaan vain yksi nimi. Toki useam­pia­kin voi olla, mutta ihmistä pu­hu­tel­laan yleensä yhdellä nimellä, joten yksi nimi on jo riittävä.
Nimen – tai ainakin yhden niistä – tulisi olla kris­til­li­nen. Suurin osa suo­ma­lai­sis­ta nimistä on juu­ril­taan kris­til­li­siä. Esi­merk­sik­si Antti-nimi viittaa Andreak­seen, joka osaltaan viittaa apostoli Andreak­seen. Matti viittaa Mat­teuk­seen ja Liisa Eli­sa­be­tiin. Nimi siis samalla viittaa suo­je­lus­py­hään.