HAUTAJAISET

Or­to­dok­si­nen hau­taus­toi­mi­tus on ennen kaikkea rukousta vainajan kuo­le­mat­to­man sielun puolesta. Sen aikana tois­te­taan usein lyhyttä rukousta: Saata, Herra, lepoon nukkuneen pal­ve­li­ja­si sielu. Tämä rukous sopii hyvin myös kuo­li­nil­moi­tuk­seen tai kuk­ka­lait­tee­seen lii­tet­tä­väk­si muis­to­lauseek­si. Toinen paljon käytetty muis­to­lause on ”Ollos iäti muistettu”. Tähän tar­koi­tuk­seen sopii hyvin myös pää­siäi­stro­pa­ri ”Kristus nousi kuol­leis­ta, kuo­le­mal­la kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi”.

Kun kuolema kohtaa
Ottakaa en­sim­mäi­se­nä yhteyttä alueenne seu­ra­kun­nan pappiin. Hänen kanssa sovitaan hau­taus­toi­mi­tuk­seen liit­ty­vis­tä yk­si­tyis­koh­dis­ta: koska ja missä hautaus toi­mi­te­taan ja mihin vainaja haudataan. Jos papin toivotaan olevan paikalla mah­dol­li­ses­sa muis­to­ti­lai­suu­des­sa, myös tästä on hyvä sopia etukäteen jotta pappi osaa varata ti­lai­suu­teen riit­tä­väs­ti aikaa.
Vainajan hau­taus­pal­ve­lus toi­mi­te­taan aina sen mukaan, mihin kirkkoon hän on kuulunut.  Or­to­dok­si­sen kirkon jäsenen siu­nauk­sen voi toimittaa ai­noas­taan or­to­dok­si­sen kirkon pappi.

Hau­taus­päi­vä­nä
Omaiset ke­rään­ty­vät pyhäkköön odot­ta­maan vainajaa, joka tuodaan kirkkoon noin varttia ennen pal­ve­luk­sen alkua. Suit­su­tusas­ti­aa kantava pappi ottaa hänet vastaan kirkon ovella.

Arkku kannetaan keskelle kirkkoa ja avataan. Vainajan rinnalle arkkuun asetetaan pieni ikoni. Arkkuun voi ha­lu­tes­saan laittaa myös kukkia. Omaisille jaetaan hau­taus­toi­mi­tuk­sen ajaksi käteen kirk­ko­kynt­ti­lät eli tuohukset. Var­si­nai­sen hau­taus­pal­ve­luk­sen aikana on tapana seistä. Pyhäkössä on istuimia niille, jotka kaipaavat le­po­tau­koa. Hau­taan­siu­naa­mi­nen kestää noin 45 minuuttia riippuen saat­to­väen määrästä.

Pappi kertoo ennen hau­ta­jais­ten alkua toi­mi­tuk­sen kulusta saat­to­väel­le. Pää­si­säl­tö on ru­kouk­ses­sa edes­men­neen puolesta sekä hyvästien jät­tä­mi­ses­tä maan päällä.

Hau­taus­toi­mi­tuk­sen lopulla pappi siunaa vainajan arkkuun ris­tin­muo­toi­ses­ti lai­tet­ta­val­la hiekalla. Tämän jälkeen arkku suljetaan. Kukat voi laskea arkulle tässä vaiheessa tai jää­hy­väis­ten yh­tey­des­sä. Sään salliessa ne voidaan laskea myös haudalla. Kirkosta pois­tu­taan niin, että pappi ja laulajat kulkevat arkun edellä.

Usein pal­ve­luk­sen jälkeen pidetään muis­to­ti­lai­suus, joka on va­paa­muo­toi­nen ja sen si­säl­lös­tä voi sopia papin kanssa. Muis­to­ti­lai­suut­ta varten seu­ra­kun­tan­sa­li on va­rat­ta­vis­sa käyt­töön­ne ha­lu­tes­san­ne.

Or­to­dok­si­ses­sa pe­rin­tees­sä rukous jatkuu myös hau­ta­jais­ten jälkeen, ja edes­men­neen puolesta voidaan toimittaa muis­to­pal­ve­lus 40 päivän kuluttua kuo­le­mas­ta joko kirkossa tai haudalla. Sen toi­mit­ta­mi­ses­ta voi sopia papin kanssa hau­ta­jais­ten yh­tey­des­sä tai siitä voi soittaa seu­ra­kun­taan myöhemmin.